Tästä osasta sainkin sitten pitkästä aikaa vähän pidemmän. :D
Perijä on valittu, mutten kerrokkaan teille sitä ihan heti ^^ Jännitystä, jännitystä... Eija se ei ainakaan ole, sillä hän lähti kampukselta ensimmäisenä nassu hieman mutrulla.
Eemelikään se ei ole. Hän ei paljoa surkutellut. Pääseepähän viettämään niitä 50 ensitreffiä rauhassa omassa kodissaan. Taloon jäi nyt siis Eeva ja Edvard.
Eeva iski silmänsä enismmäisenä kampuksen huonosti meikattuihin opiskelioihin, ja alkoi heti korjata tätä ongelmaa.
Kummankaan pää-aineita en nyt muista, mutta Edvardilla saattoi olla filosofia. Varma en tietenkään ole.
Mutta joka tapauksessa. Edvard alkoi heti tehdä lopputyötään, jotta saisi tapailla opiskelijatyttösiä loppuvuoden huolehtimatta koulunkäynnistä.
Mutta eipä tainnut Edvarkaan jaksaa opiskella. Hän päätti myös keskeyttää opinnot ja muuttaa omaan kotiin. En sitten pystynytkään kiusaamaan teitä kauempaa. ^^ Eeva on siis perijä. Edvard olisi luultavasti ollut, mutta muistin että heillä on eri sukunimet. Edvard on Pelkonen eikä Mainio. Toivotaan että Eeva löytää komean miehen.
Eeva soittikin yliopistolle, ja valitsi opiskelijan jolle soittaa. Komea ja mielellään rikas mies hakusessa. Eräs mies löytyikin, jolle sitten soiteltiin koko päivä. Luentokin jäi väliin!
Pian hänet kutsuttiin kylään ja silmään pisti heti kaksi asiaa. Suurehko nenä ja olematon ylähuuli. Et kyllä pääse Eevan mieheksi..
Suhteitahan voi silti lämmitellä. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos ei parempaa löydy.
Seuraavaksi suostuttiin treffipalvelun apuun. Jos löytyisi edes hieman komeampi mies.
Mutta kun ei niin ei. Lähempää en taida edes uskaltaa näyttää kuvaa. Siihen meni köyhän opiskelijan viimeisetkin varat.
Eeva oli lopen kylästynyt yliopiston ylirumiin miehiin ja päätti palata kotiin. Voi mitkä vaatteet ja hiukset saitkaan >.<
Kotona löytyikin sama vanha tyyli uudestaan. Eeva toi hieman rahaa mukanaan muuttaessaan kotiin, ja niilä saatiin kunnostettua taloa.
Ja heti kaupungille tsekkaamaan kuumimmat kollit...
Ei mitään sielläkään. Muutama bilettävä mummeli ja tuo takana hyppelevä nainen. Tanssahdeltiin vähän aikaa ja palattiin kotiin tyhjin käsin. Ehkä se mies löytyisi kotoa. Vaikka lenkkeilijä? Tai postinkantaja?
Rahat olivat taas vaihteen vuoksi loppu, ja Eevankin piti mennä töihin. Onneksi töitä tarjottiin musiikki alalla, joten elämäntoive voisi vaikka toteutua.
Ja taas treffipalveluun yhteydenottoa. Takana Aapon upea työauto. :)
Ei ketään vähänkään komea. Lopulta myös ennustajaeukko kyllästyi Eevaan joka antoi joka kerralla mahdollisimman vähän rahaa.
"Kohta minä luovutan. Elän elämäni erakkona ilman lapsia." Eeva rupesi ajattelemaan tulevaisuuttaan.
Sitten se iski kuin golfpallo kahden hehtaarin päästä päähän. Leo Teerimäki. Talon uusi puutarhuri sekä Eevan tuleva mies. Molemmat sopivat toisilleen täydellisesti. Salamoitakin on ihan tarpeeksi.
Samaan aikaan kun Eeva iski Leoa, Doris itki menetettyä Laki-uraansa. Hän sai potkut vastattuani väärin urakysymykseen.
Surua purettiin myös korjaamalla talon viallisia esineitä, mitä olikin kertynyt oikein mukavasti.
Pian Leo kutsuttiin uudelleen kylään, ja hän hiippailikin hieman oudosti. Ties mistä johtuu.
Eevan ja Leon potkiessa footbagia, oven taakse ilmestyi Doriksen ystävä Arto Mäkelä naapurista. Artokin liittyi potkuleikkeihin.
Toinenkin golfpallo lensi pian päähän. Eeva huomasikin pian kuinka komea Arto on, ja alkoi iskeä tätä. Mutta Arto on pelattava sim. Tästä suhteesta ei siis voi tulla sen enempää.
Tässä on nyt jotin vakavampaakin menossa. Eeva taitaa tosissaan tykätä Artosta, sillä vaihtoi tämän kanssa ensisuudelmansa. Artollahan on vaimo ja lapsikin. Pian tulee onglemia.
Voi ei! Kaikki tietää...
Ja näin. Aapoa ei olekaan paljon näytetty tässäkään jaksossa. Nyt sitten viimeisiin kuviin Aapoakin. Talvi tuli aivan yllättäen. Lunta alkoi sataa jo loppu syksystä. Mutta Aapo se vaan ravaa töissä.
Aapon ollessa töissä Arto päätti tuoda ruusupuskan etuovelle ikimuistoisten treffien päätteeksi.
Jipii! Vihdoin Aapo toteutti elämäntoiveensa. Hän on nyt sitten Talousnero. Eläkkeellehän ei vielä jäädä.
sunnuntai, 8. huhtikuu 2007
Kommentit