lauantai, 21. huhtikuu 2007
10. Osa: Hyvää ja pahaa
Aapo raivoissaan täytti koirien tekemiä kuoppia ja kirosi samalla ettei hänen eläessään tähän perheeseen tulisi ainuttakaan elukkaa.
Muitakin harmeja oli. Kotiapulaiselle ei ollut varaa maksaa, ja hän vei sadettimen puutarhasta. Ja kun en heti huomannut mitä Remukka vei, kuivui se tomaattisato kuiviin.
Mutta elämässä on onneksi paljon hyvääkin. Aapon ja Doriksen rakkaus on erittäin loistava esimerkki hyvästä. Elämä kukoistaa kun rakkaus kukkii.
Aapo oli myös huomannut innostuneensa kokkaamaan mita erikoisempia ruokia. Liekitetyt ohukaiset olivat hänen erikoisuutensa, jota sitten syötiinkin niin että napa ruskasi.
Leo oli saanut uuden ystävän. Tämän karvaisen koiran kanssa Leo heitteli keppiä ja telmi kaiket yöt. Ja aamulla oltiin sitten niin väsyneitä ettei töihin meinannut jaksaa lähteä. Toivottavasti tästä ei nyt seuraa mitään pahaa.
Myös Aapo alkoi leppyä koirien suhteen. Hänkin oli tavannut uuden ystävän, tosin hieman vähemmän kiiltäväsilmäisemmän version. Taloon ei siltikään tulisi eläimiä hänen eläessään. Näin kävi käsky.
Mainioilla kävi puutarhuri muistaakseni kolmen päivän välein hoitamassa kasveja, mutta Doris päätti irtisanoa tämän koska halusi itse hoitaa rakkaita kasvejaan. Näin saataisiin paras lopputulos, ja jos jotain menee pieleen ei voi ainakaan syyttää ketään muuta kuin itseään.
Taloa vastapäätä oli muuttanut uusia naapureita. Eevan sisko Eija asui siinä miehensä Benjamin Mainion kanssa ja Eija odottaa heidän ensimmäistä lastaan. Leo sai tästä oivan tilaisuuden urkkia heidän asioitaan.
Pian kuitenkin Beata kasvoi lapseksi. Minun mielestä erittäin kaunis tyttö ufolapseksi. Ihanat nuo korvat. :)
Aleksei keskittyi aina koulun ohella opiskelemaan ruoanlaittoa. Pian hän saikin taidon täyteen. Seuraavaksi mekaniikkaa opiskelemaan.
Opiskelu ilmeisesti kannatti, sillä seuraavana päivänä tuli kympin todistus. Ylpeänä itsestään Aleksei meni huutelemaan nukkuvalle äidilleen joka sitten heräsi kireänä päiväuniltaan.
Huonekalujen oli tapana hajota aivan yllättäen juuri silloin kun niitä eniten tarvitsi. Onneksi Eevalla ja Doriskella oli mekaniikka täynnä.
Beatalla oli tapana nähdä lähes joka yö painajaisia että hänen kaukaisempi isänsä tulisi jonain päivänä hakemaan hänet maankamaralta jonnekkin kauas pois. Eihän Beata haluiaisi lähteä. Hän oli täysin rakastunut tähän perheeseen.
Tuoreintakin lasta piti auttaa kotiläksyjen teossa, vaikkakin hieman vastahakoisesta Beata niitä tekikin. Mummi kuitenkin auttoi oikein mielellään.
Eräänä kauniina syyspäivänä Leo sai ylennyksen. Se olikin sitten viimeinen ylennys. Hän on nyt Hullu tiedemies, eli suorittanut elämäntoiveensa. Samana päivänä töissä oli tullut urakysymys johon vastasin oikein. Oikeasta vastauksesta tuli 50 000 simoleonia rahaa. Oikein mukavasti.
Rahoilla hieman uudistettiin takapihaa, ja sisältäkin talo saatiin täysin valmiiksi. Silti rahaa jäi yli n. 30 000 simoleonia.
Doris oli saanut puutarhanhoidon kultaisen ansiomerkin. Mihinkähän sitä seuraavaksi ryhtyisi? Hän mietti, ja tyytyi kalastukseen. Jospa tästäkin saisi kultaisen merkin. Lisäksi hän täytti jääkaappia oikein mukavaan tahtiin.
Yksityiskoulun rehtori oli kutsuttu illalliselle. Hänelle esiteltiin taloa ja tarjottiin suussasulavaa ruokaa, sekä jutusteltiin niitä näitä, ja lopulta Aleksei ja Beata pääsivät yksityiskouluun.
Kaikkien mentyä nukkumaan Eevan työauto kaarsi pihaan ja Eeva astui ulos autosta tuoden mukanaan ylennyksen. Ylennyksen kunniaksi Leo kaappasi Eevan syliin ja suuteli oikein tulisesti. Jonkun aikaa siinä istuskeltuaan piti Leon lähteä töihin.
Ylpeänä uudella autolla leo kaarsi pihasta töihinsä. Eipä tarvitse kulkea enää nuhruisella työautolla.
Syksy oli tullut ja pihan puut tiputtelivat ikävästi lehtiään joka paikkaan. Doris oli sitten koko ajan niitä haravoimassa.
Lehdet oli tapana aina polttaa pois ettei tarvitsisi kärrätä niitä pihan toiselle puolelle kompostiin, ja lisäksi tuhka oikein mukavasti lannoittaa maata. Tosin aina välillä tuli riistäytyi Doriksen käsistä ja levisi hieman laajemmalle. Aina tuli saatiin kuitenkin sammutettua ilman palokuntaa.
Syksykin oli jo puolessa välissä joten aurinkoa ei kohta näkyisi enää ollenkaan, joten siitä täytyi nauttia täysin rinnoin. Doris halusi vielä oikein kunnon rusketuksen ennen talvea.
Pian Beatakin toi kympin todistuksen kotiin. Pitäkääpäs lapsoset nyt numerot yhtä hyvinä, niin pääsette pitkälle.
Aapo päätti kutsua puutarhakerhon katsomaan Doriksen puutarhaa. Titta Turhama päästi kuin päästikin Mainiot puutarhakerhon jäseniksi. Tosin hän vihjaisi että heillä olisi vielä paljon parantamisen varaa. Tästä Doris ottikin nokkiinsa oikein kunnolla, ja alkoi kunnostaa puutarhaansa entistäkin kauniimmaksi.
Doriksen puuhatessa ulkona puutarhansa kimpussa, sisällä muut opiskelivat innoissaan taitoja. Beata luki siivouskirjaa, Eeva soitti pianoa, Aleksei luki vieläkin mekaniikkaa.
Sattui pieni ikävä tapaturma kun Doris oli taas polttamassa lehtikasaa takapihalla. Tuli levisi viereiseen puuhun ja Doris hätääntyi. Kuinkakohan tulipalossa lopulta käy?
Kommentit